Byrokratian rattaat ne iloisesti jauhaa

Tänään minulla oli herätyskello tai siis herätyskännykkä soittamassa kello 9.30.
Suuntanani oli siis työvoimatoimisto johon minulle oli varattu aika ammatinvalintapsykologille.

Hieno termi eikös vaan tittelit ovat aina hienoja.
pakkastakin oli ja autoa sai käynnistellä oikein jonkinaikaa ennenkuin suostui vakaasti pysymään käynnissä.

Työvoimatoimistossa oli taas ruuhkaa ja jouduin odottelemaan.
odotellessani kävin hakemassa viereiseltä r-kioskilta kinkkuleivän ja kokispullon.

Ehdin siemailla ne, kun jonkinajan päästä minut kutsuttiin keskustelemaan.

Kävi ilmi, että pääsenkin työkokeiluun enkä työelämävalmennukseen, koska näin tuloni eivät putoa huonommiksi, kuin ne olisivat jos olisin pelkästään kotona.

On se hassua tämä suomen työmarkkinatouhu, tosin hassua se on ollut niinkauan kuin itse olen töitä etsinyt 90 luvun lopusta lähtien.

Silloin etsin töitä ensimmäisen kerran , kunnes sitten pääsin vakinaiseksi bulldogiin.

Se menneisyydestä ja siitä liikkeestä olen siitä jauhanut täällä jo ihan tarpeeksi aika entinen ei koskaan enään palaa vai miten se yksi laulu siitä menikään.

Lähdin siis paperinivaskani kanssa Tampereelle kohti tietoasemaa.

Tietoasemalla oli täysi kiire päällä Tero ei ollut paikalla, mutta sensijaan sain sitten kuitenkin paperini täytettyä ja pääsin lähtemään takaisin Toijalan työvoimatoimistoon.

Toijalassa porhalsin heti ensitöikseni työvoimatoimistoon ja annoin ammatinvalintapsykologilleni jännä titteli : ) ne paperit ja hän vannotti, että asia on osaltani kunnossa ja pääsen aloittamaan työkokeilun perjantaina.

Tämänjälkeen mieeleeni juolahti eräs seikka olisinkohan oikeutettu asumistukeen?

Lähdin kelaan ja virkailija teki laskutoimituksen ja senmukaan saisin 129 euroa asumistukea.

Täytin siis paperit ja toimitin vuokrasopimuksen, sekä vein kaavakkeen isännöitsijälle niin alan saada asumistukea toivottavasti.

Ainakin virkailija näin väitti.

Hyvä niin helpottaa vähän tulevaa työkokeiluani ja kulkemista tampereelle kun saa vuokraan avustusta.

Tämänjälkeen vein pulloja kauppaan ja sain ostettua kahvipiparia ja lähdin sontulaan.

Sontulassa keitimme kahvit mummoniluona kyllä kahvi maistuikin kaiken virastoissaravaamisen jälkeen.

Illansuussa saavuin toijalaan ja aloin etsimään vesilaskupapereitani en löytänyt niitä pahus.

Olen jemmannut ne liian hyvin toivottavasti saan huomenna asiani hoidettua ja saan vihdoinkin vesilaskutusasian kuntoon.

Tässä vielä viimehetken viilauksia teen ja laitan tunnelmia tästä hienosta pakkaspäivästä tännekin vähän on kiroilua mutta sitä se byrokratiajuoksutus teettää.