Se on vain elämää

Tiistaipäivä sarasti sitten ei väsyttänyt niinpaljoa. kuin maanantaina.
Hassua, ehkä se on jokin psykologinen juttu, kanssa tuntuu, että koko viikon kuorma olisi maanantaissa.

Tänään minulla oli työhaastattelu tampereella siihen firmaan mistä puhuin.
Kyseessä oli siis google mainoksia myyvä firma.

Odotukset olivat positiiviset ja korkealla, minulla oli jopa kaikki paperit mukana haastatteluaa varten.

Todellisuus vain osoittautui kokolailla muuksi, kuin ajattelin.

Ensimmäinen ajatus kun aleksanterinkadun firmaan astui tuli jo ovella.
Ompas nuorta porukkaa onko yksi sukupolvi pudonnut kelkasta kokonaan.

Noin 20.25 vuotiasta ihmistä seilailee ympäriinsä.

Lopulta haastattelija tulee ja esittelee itsensä no minä myös.

Kehottaa menemään kokoustilaan no minä teen työtä käsekettyä ja menen. : )

Haastatteluhuoneessa ei kuitenkaan tapahdu muuta, kuin kysytään pitävätkö tiedot paikansa olenko kyseinen henkilö, joka on hakenut toimeen vastaan, että kyllähän minä ko ihminen olen eli siis kyllä.

Seuraava ällistyksen aihe on, kun haastattelijat heittävät textauskynän eteen ja snovat myy tämä meille.

Minä aloitan myyntipuheeni kertomalla kynän ominaisuuksista ja hyödyllisyydestä.
No jonkunajan kuluttua haastattelijat pitkästyvät ja sanovat eiköhän tuo riitä näyttää siltä, että sinusta ei ole myyjäksi.

Ei kauhean yllättävää olin tosin vähän ymmälläni melko töksäyttävästä kommentista nojoo ehkä mainosalalla pitää osata myydä vaikka mummonsa tekarit jos niitä myytäväksi tarjotaan.

Kokemus ainakin vahvisti sen, että mieluummin olen realisti, kuin jauhan ihmisille juubaa ei millään pahalla myyntihän maailmaa pyörittää, mutta jonkunhan pitää hoitaa myös ns jälkimyynti ja siihen tähtään myös itse tulevaisuudessa.

Kokemus oli tosin valaiseva tulipahan nähtyä toisenlainenkin firma.

Tuli oikein turvallinen olo, kun pääsi takaisin tietoasemalle ja tuttujen koneiden pariin. : )

Tietokoneissa on se hyväpuoli, että ne kettuilee mutta silloin, kun ne kettuilee ne kettuilee asiasta ja useinmiten jotain on vialla ihmiset kettuilee vaikka mitään ei olisi vialla.

Nojoo päivä sujui tästäeteenpäin rauhallisissa huolto ja koneenkasausmeiningeissä.

Kello tulikin viisi ja oli taas aika lopettaa tältäpäivältä.

Kotimatkalla koukkasin sontulan kautta, josta otin mukaani jauhelihaa ja perunaa huomiselle.

Alkaa mäkkärisafka taas tökkiä 2 päivänä olen sitä syönyt nyt siis tänäänkin.

Nyt päivä pulkassa olen tässä koneella kuuntelen nauhoitettuja pasiradioita ja kirjoittelen tätä blogia.

Seuraava ohjelma ei ole taaskaan haastava se on akkujenlatausta eli unta kalloon ja palloon.